torstai 13. syyskuuta 2012

Yleisönosastokirjoitukseni Mikkelin Kaupunkilehdessä 13.9.2012

Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi




Tämä on valtakuntamme ydinasioita tällä hetkellä. Joka kerta perhesurmien, kouluampumisten ja nuorten pahoinvoinnin yhteydessä kysymme, miksi näin tapahtui? Mielestäni koko yhteiskunnan on muututtava yhteisön suuntaan, jossa kaikki kannamme huolta toisistamme yhdessä. Toisen ihmisen kohtaaminen aidosti ja kiinnostus hänen hyvinvoinnistaan ja kuulumisistaan on tärkeää. Koululaitoksemme on maailman huippuluokkaa, mutta viihtyvätkö lapsemme ja nuoremme hyvin? Mihin suuntaan kouluamme, jonka kaikki suomalaiset lapset käyvät on vietävä lähitulevaisuudessa. Katson, että merkityksellisimpiä asioita ovat aito läsnäolo, kuunteleminen, keskustelu ja turvallisen ja viihtyisän ympäristön luominen.



Kaikilla on oltava mahdollisuus saada laadukasta varhaiskasvatusta, opetusta ja koulutusta. Jokaisella on oltava oikeus yksilölliseen oppimiseen riittävän pienessä opetusryhmässä. Jokaisen tulee saada varhaista ja ennaltaehkäisevää tukea välittömästi pulmiinsa, olivat ne sitten oppimisenpulmia tai perheen pulmia. Meillä on ammattitaitoinen ja osaava opetus- ja kasvatushenkilöstö sekä laadukkaat tukipalvelut ja oppilas- ja kouluterveydenhuolto. Mikkelissä olemme pitkään valmistelleet päivähoidon siirtoa sivistystoimeen. Pulmaksi näyttää tässä asiassa nousevan hallintokuntien välinen yhteistyö. Lasten ja nuorten kehityksen tukiyksikön siirtämisselvityksessä tulee huomioida asiakaslähtöisyys ja tarkastella tätä kokonaisuutta yhteisen johtamisen näkökulmasta. Tämä kokonaisuus on rakennettava niin, että saadaan kaikki lapsen kanssa työtätekevät tekemään yhteistyötä. Lapsen, nuoren ja perheen etu tulee olla joaksien toimijan ensisijainen asia ja tehtävä. Ennaltaehkäisevästä työstä ja syrjäytymisen ehkäisemisestä on käytävä perustavaa laatua olevaa keskustelua yli hallintokuntarajojen.



Nyt on alettava tekemään yhteistyötä eri hallintokuntien välillä vain ja ainoastaan asiakkaan edun näkökulmasta tässä tapauksessa, lapsen, nuoren ja perheen. Nyt valitettavasti näyttää siltä, että itse lapsi/nuori/perhe häviää kunnan hallintokoneiston rattaiisin milloin mihinkin syyhyn vedoten (työaikaan, virkatehtäviin kuulumattomana, salassapitosäännöksiin vedoten) Tähän on saatava muutos ja otettava ydinasiaksi kuntalainen, jonka hyvinvointi tulee olla ykkösasia, olipa viranhaltija mistä hallintokunnasta tahansa ja millä pallilla tahansa! Mielenkiintoinen avaus olisi suunnitella yhdessä kuntalaisten kanssa näitä palveluita. Tämä vaatii uudenlaista otetta koko kuntakenttään ja sitä täytyy nyt ryhtyä viemään rohkeasti eteenpäin. Arjen hyvinvointi tulee olla avainasia ja kaikki sen eteen työtä tekemään kukin omalla panoksellaan ja taidoillaan niin kuntalaiset kuin viranhaltijatkin.



Jaana Strandman

Kaupunginvaltuutettu

Tekninen lautakunta

Kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntalautakunta