Vastaus kommenttiin!

Ensiksikin halua sanoa, että on erittäin tärkeää, että tämä blogini on herättänyt ajatuksia, yhteydenottoja ja kommentteja. Arvokas arki, olipa se sitten vastoinkäymisiä täynnä tai onnellista menoa, on tärkeää purkaa, pohtia ja miettiä. Tämä blogini on myös syventänyt monia asioita itselleni, kun kirjoittelen niitä tänne ja olen vuorovaikutuksessa teidän kanssanne. KIITOS!

Nyt vastaan mietteitä ja ajatuksia tekstiini saamaan kommenttiin.

Kommentoija "anonyymi" nostat erittäin tärkeän asian esille- kodin ja koulun välisen yhteistyön, kodin kasvatusmerkityksen ja kiusaamisen ja peilaat niitä viimeaikaisiin tapahtumiin. Olen pahoillani, kun teidän perheenne on joutunut kokemaan koulukiusaamista. Kehotan teitä heti kääntymään opettajien puoleen ja etenemään kouluissa olevien kiusaamissuunnitelmien mukaan. Ehdottoman tärkeää on teidän käydä keskustelua (tunteet, toiminnat, ajatukset, itsetunto) lapsenne kanssa.Tiedän, että se voi olla hankalaa, pelottavaa, ahdistavaa jne. mutta se teidän on tehtävä, että kiusaaminen loppuu ja lapsenne saa itsetuntoonsa kohennusta. Toivon Teille voimia! Koulumaailmassa kaksitoista vuotta työskennelleenä haluan kertoa, että kiusaamista ei pidä sallia. Koulun toimintakulttuurilla vaikutetaan siihen, mitä sallitaan ja mihin puututaan. Tällä toimintakulttuurilla tarkoitan sitä, että sekä koulun henkilökunnan että oppilaiden kanssa on käyty yhdessä läpi käytänteitä, miten meidän koulussa toimitaan missäkin tilanteessa arjen koulutyössä. Koululle on siis muodostettu yhdessä sopien toimintakulttuuri, johon kaikki ovat sitoutuneet. Oppijoiden kanssa on mietitty, mitä kiusaaminen on, miten siihen puututaan, miten sitä ennaltaehkäistään jne. Yhteistyömuodot koulun ja kodin välillä on mietitty myös ja kirjattu ylös. Tärkeää on myös, että oppijat tietävät, että koulussa tarkkaillaan heidän toimintaansa ja siihen puututaan välittömästi. Myös asiasta puhuminen aika ajoin on välttämätöntä. Joka kouluaamu kysyn oppijoiltani, kuinka he tänään voivat tai mitä kuuluu. Usein he vastaavat, että "hyvää" ja sitten saatamme ryhtyä pohtimaan, että mikä on hyvää kuulumista. Välillä joku saattaa sanoa, että väsyttää tai on paha mieli jostakin asiasta. Siihen reagoimme heti ja samantien lähdemme etsimään yhdessä keinja siihen, että oppilas voisi paremmin. Tiedän, että vaatii lapselta paljon sanoa tällaisia asioita luokan kuulleen, mutta siihen on mahdollisuus ja siitä on muovautunut käytäntömme, että silloin sanotaan, kun on asiaa tai sanottavaa. Tyhmiä kysymyksiä ei olekaan. Mielestäni tällaiset keskustelut ovat ajattelun kehittämistä ja toisesta ihmisestä välittämistä sekä yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Tärkeää on sekä kodin että koulun opettaa lasta/oppilasta asettumaan toisen asemaan-empatiaa sekä puhumaan avoimesti ajatuksistaan, teoistaan ja tunteistaan. Hyvin mietitty ja yhdessä pohdiskeltu toimintakulttuuri ehkäisee kiusaamista. Tästä pakko kertoa yksi esimerkki koulumaailmastamme-koulupäivän päätyttyä kotimatkalla on oppilailla taksissa ollut erimielisyyksiä, sanaharkkka ja pientä "tuuppimista". Eräs oppilas lähettää minulle tekstiviestillä viestin, että Jaana-ope miellä oli taksissa hässäkkä, voidaanko selvittää se heti huomenna. Ja tietenkin selvitimme ja viestin lähettjä oli itse ollut aiheuttamassa tätä "hässäkkää".

Kodin kasvatus näkökulmaan haluan sanoa sen, että kodissa aikuinen/huoltaja päättää lapsen asioista. Toki niistä yhteisistä asioista on hyvä kuulla ja neuvotella lapsen kanssa. Lapsella tulee olla rajat, mitä meidän kodissa ja perheessä saa tehdä ja mitä ei. Rajat eivät saa olla riippuvaisia aikuisten mielialoista.Vanhemmilla/huoltajilla tulee olla aikaa lapselle. Tuo aika on aitoa yhdessä oloa ja arkisia askareita. Lapsesta tulee välittää, huolehtia ja vastata hänen tarpeisiinsa, mutta hänelle täyttyy opettaa myös pettymyksiä ja niiden sietoa. Lasta tulee rakastaa juuri sellaisena kuin hän on.

Lapsi jota kannustetaan oppii luottamaan.
Lapsi joka saa osakseen kiitosta oppii arvostamaan.
Lapsi joka saa kokea reiluutta oppii oikeudenmukaisuutta.
Lapsi joka saa kokea ystävyyttä oppii ystävällisyyttä.
Lapsi joka saa kokea turvallisuutta oppii luottavaiseksi.
Lapsi joka on pidetty ja hellitty oppii tuntemaan rakkautta maailmassa.

Hyvää viikonloppua toivotellen Jaana

Mietteitä ja ajatuksia!

En ole päässyt viime päivinä kirjoittelemaan, kun on ollut ongelmia tämän blogin kanssa, mutta nyt näyttää toimivan.

Olen pohtinut nuoren perheen arkista elämää viimeaikaisten tapahtumien johdosta. Perheet joutuvat nyky-yhteiskunnassa tiukoille. Vanhempien työssäkäynti ja siellä koetut haasteet, työn vaativuus ja urapaineet luovat perhe-elämään kiireen, stressin ja jaksamattomuuden ainekset. Nuoret perheet ovat hankkineet asunnon ja heillä on lainaa, joka pakottaa säännölliseen toimeentuloon. Lasten päivähoito, koulujärjestelyt tuovat lisähaasteita. Välttämättä päivähoitopaikkaa ei saadakaan läheisimmästä päiväkodista ja perhe joutuu esim. hommaamaan toisen auton. Aitoa aikaa lasten kanssa puuhasteluun ei vanhemmilla useinkaan ole. Lapsille juuri se arkinen arki toistuvine rutinein ja rituaalein on tärkeää. Nyky-yhteiskunta korostaa mielestäni kovia arvoja ja aineita, joita ovat raha, valta, tehokkuus, itsekkyys, kiire, pinnallisuus. Jos katsoo esim. televisiosta tulevia ohjelmia, niin niissä ihannoidaan juuri noita edellä mainitsemiani asioita. Media syöttää ja ohjaa elämäämme mielestäni liiaksi. Jokaisen olisi hyvä pysähtyä miettimään aina silloin tällöin, kuka minä oikeasti olen ja mihin olen menossa ja mitkä ovatkaan ne elämän tärkeimmät asiat. Kirjata vaikka ne ylös ja miettiä, miten toiminttaa, käyttäytymistään suhteuttaa noihin asioihin. Mielestäni myös nyky-yhteiskunnan tulee ottaa vastuu kansalaisistaan ja heidän hyvinvoinnistaan. Siinä yhteistä haastetta meille kaikille!

Tänään asioidessani K-Raudassa jäin miettimään sitä, miten tärkeää asiakaspalvelussa on asiakkaan kohtaaminen. Miten myyjä tai kassaneiti sen lyhyen hetken aikana on kontaktissa asiakkaaseen. USein pelkkä ystävällinen hymy ja tervehtiminen jo riittävät hyvään mieleen, joka kantaa koko loppupäivän. Mielestäni lähimmäisen kohtaamisella arkisissa toimintaympäritöissä on merkitystä. Näin pienelläkin voimme jokainen aloittaa.

Ja sitten muutama sana politiikasta: paikkajakoneuvottelut käynnistyvät varmaankin tällä viikolla. Eri ryhmittyvät miettivät sopivia ehdokkaita eri paikkoihin lautakuntiin, puheenjohtajiksi, hallitukseen ja muihin toimielimiin. Toivottavasti äänestäjien antamia äänimääriä kunnioitetaan kunkin ehdokkaan kohdalla. Mielenkiintoista tulee olemaan. Sunnuntain Keskustan valtuustoryhmän kokouksessa käsittelimme vuoden 2009 talousarviota ja erityisesti investointiosaa. Monenlaista korjattavaa ja hankittavaa olisi, mutta nyt tulee pitää tiukasti kiinni tuloista ja menoista ja siitä, että ne ovat tasapainossa. Tästä aiheesta myöhemmin lisää...

Nyt alkaa silmät painua kiinni ja on aika käydä katselemaan unia...
Hyvää Yötä! Jaana