En ole päässyt viime päivinä kirjoittelemaan, kun on ollut ongelmia tämän blogin kanssa, mutta nyt näyttää toimivan.
Olen pohtinut nuoren perheen arkista elämää viimeaikaisten tapahtumien johdosta. Perheet joutuvat nyky-yhteiskunnassa tiukoille. Vanhempien työssäkäynti ja siellä koetut haasteet, työn vaativuus ja urapaineet luovat perhe-elämään kiireen, stressin ja jaksamattomuuden ainekset. Nuoret perheet ovat hankkineet asunnon ja heillä on lainaa, joka pakottaa säännölliseen toimeentuloon. Lasten päivähoito, koulujärjestelyt tuovat lisähaasteita. Välttämättä päivähoitopaikkaa ei saadakaan läheisimmästä päiväkodista ja perhe joutuu esim. hommaamaan toisen auton. Aitoa aikaa lasten kanssa puuhasteluun ei vanhemmilla useinkaan ole. Lapsille juuri se arkinen arki toistuvine rutinein ja rituaalein on tärkeää. Nyky-yhteiskunta korostaa mielestäni kovia arvoja ja aineita, joita ovat raha, valta, tehokkuus, itsekkyys, kiire, pinnallisuus. Jos katsoo esim. televisiosta tulevia ohjelmia, niin niissä ihannoidaan juuri noita edellä mainitsemiani asioita. Media syöttää ja ohjaa elämäämme mielestäni liiaksi. Jokaisen olisi hyvä pysähtyä miettimään aina silloin tällöin, kuka minä oikeasti olen ja mihin olen menossa ja mitkä ovatkaan ne elämän tärkeimmät asiat. Kirjata vaikka ne ylös ja miettiä, miten toiminttaa, käyttäytymistään suhteuttaa noihin asioihin. Mielestäni myös nyky-yhteiskunnan tulee ottaa vastuu kansalaisistaan ja heidän hyvinvoinnistaan. Siinä yhteistä haastetta meille kaikille!
Tänään asioidessani K-Raudassa jäin miettimään sitä, miten tärkeää asiakaspalvelussa on asiakkaan kohtaaminen. Miten myyjä tai kassaneiti sen lyhyen hetken aikana on kontaktissa asiakkaaseen. USein pelkkä ystävällinen hymy ja tervehtiminen jo riittävät hyvään mieleen, joka kantaa koko loppupäivän. Mielestäni lähimmäisen kohtaamisella arkisissa toimintaympäritöissä on merkitystä. Näin pienelläkin voimme jokainen aloittaa.
Ja sitten muutama sana politiikasta: paikkajakoneuvottelut käynnistyvät varmaankin tällä viikolla. Eri ryhmittyvät miettivät sopivia ehdokkaita eri paikkoihin lautakuntiin, puheenjohtajiksi, hallitukseen ja muihin toimielimiin. Toivottavasti äänestäjien antamia äänimääriä kunnioitetaan kunkin ehdokkaan kohdalla. Mielenkiintoista tulee olemaan. Sunnuntain Keskustan valtuustoryhmän kokouksessa käsittelimme vuoden 2009 talousarviota ja erityisesti investointiosaa. Monenlaista korjattavaa ja hankittavaa olisi, mutta nyt tulee pitää tiukasti kiinni tuloista ja menoista ja siitä, että ne ovat tasapainossa. Tästä aiheesta myöhemmin lisää...
Nyt alkaa silmät painua kiinni ja on aika käydä katselemaan unia...
Hyvää Yötä! Jaana
1 kommentti:
Hei!
Tämän päivän (7.11) Länsi-Savon pääkirjoitus kohdistui juuri tähän tärkeään lasten kasvamisen ympärille, lasten hyvinvointiin ja koulujen maailmaan. Koti on se juuri, jonka varaan lapsi kasvaa. Koulu parhaimmillaan voi tukea tätä kasvua "normaalin opetustyön" lomassa, kunhan puitteet siihen ovat saatu oikeaksi. Se tarkoittaa sekä kotona, että koulussa lasten kanssa toimivien henkiset ja fyysisetkin voimavarat ovat riittävät. Se tarkoittaa turvallista ja toimivaa koti- ja kouluympäristöä. Se tarkoittaa yhteistyötä kodin ja koulun välillä. Se tarkoittaa vanhemman ihmisen todellista läsnäoloa, valvontaa ja oikeaa huolenpitoa, välittämisen näyttämistä. Se tarkoittaa tarkkoja silmiä ja korvia havaitsemaan jo varhaisessa vaiheessa pienissä ja hiukan suuremmissakin sellaiset merkit, joista voisi tunnistaa mahdollisen pahan olon - mahdollisten kiusaamisen jättämät jäljet. Kuka meistä on niin tarkkanäköinen, kuka niin viisas ja kuka sitten riittävän vahva tarttumaan ja puuttumaan siihen HETI, kun ja jos sellaisen havaitsee. Mitkä ovat oikeat keinot, miten tulkitset lapsen sanomaa. Kuinka otat kaikki osapuolet oikealla tavalla huomioon - niin kiusatun kuin kiusaajan (kiusaajienkin) kannalta. Kuitenkin me kaikki olemme "samassa veneessä", samanarvoisina ihmisinä. Vain tekomme voidaan saattaa kyseenalaiseksi ja tuomittaviksi. Viimeajan esimerkit sekä Jokelasta että Kauhajoelta ovat aivan uskomattomia ja karmaisevia esimerkkejä siitä, joissa mahdollisesti juuri tällainen pikkuhiljaa hiipivä pahaolo, ehkä kiusaamisenkin aiheuttamana, näyttelevät suurta osaa.
Huoli on yhteinen kodin, koulun ja koko maan päättäjien kesken. Eikä se ole ainoa tärkeä asia, johon katseet pitäisi suunnata.
Mutta tämänkin asian edessä pitäisi jokaisen koululaisen huoltajan ja vanhemman - myös aika ajoin opettajankin - pysähtyä kysymään vakavasti, onko minun lapseni mahdollisesti kiusattu, kiusaaja? Onko kaikilla oppilaillani täällä juuri nyt hyvä ja turvallinen olla?
Ja niinkin, että mitä neuvoja voisivat viisaammat esim. jo ammattinsa puolesta asioiden keskellä työskentelevät, antaa heille ja tilanteisiin joissa mahdollinen kiusaaminen voi koskettaa tavalla tai toisella?
t. yhden koulukiusatun lapsen huoltaja
Lähetä kommentti