Itä-Suomen lääninhallituksen sivistystoimentarkastaja kirjoitti reilu viikko sitten erittäin hyvän mielipidekirjoituksen lukijat-palstalle ja halusinpa kommentoida sitä seuraavasti. Jatkossa lupaan kirjoittaa enemmän myös muista asioista kuin kouluasioista, mutta viimeaikaisten keskustelujen ja opettajien "morkkaamisen" vuoksi haluan pitää yllä edelleen asialinjaa ja sitä kautta toivon, että päästään tekstiviestipalstan negatiivisista koulu/opekirjoitteluista eroon.
Tässäpä nyt se mielipidekirjoitukseni:
Koulu lasta varten
Kiitos Kari Lehtola arvokkaasta ja tunteikkaastakin kirjoituksestasi Länsi-Savon yleisönosastossa la 27.12.2008 pienten kyläkoulujen puolesta. Haluanpa nyt kommentoida kirjoitustasi. Olen samaa mieltä siitä, että kyläkoulujen lakkauttamisen vaikutukset säästöinä ovat minimaaliset. Useissa kunnissa päättäjät ovat tehneet kyläkoulu lakkautuspäätöksiä hatarin tiedoin, ilman laskelmia koulukyydityskuluista ja kiinteistömenoista jne. Lisäksi kaikessa kunnallisessa päätöksenteossa tulee huomioida lapsen etu ja päätöksenteon vaikutukset lapseen. Mielestäni kyläkoulu on parhaimmillaan, kun se on 3-6-opettajainen alle sadan oppilaan yhteisö, jossa kaikki tuntevat kaikki ja koulun toimintakulttuurissa on vahvasti esillä yhteisesti mietityt arvot, tavoitteet, sisällöt, menetelmät ja arviointi sekä yhteiset käytännöt. Kun näin on, se ei anna tilaa koulukiusaamiselle. Haluan yhä edelleen korostaa sitä, että kaikille lapsille iso koulu ei ole hänen kehitykselleen, kasvamiselleen ja oppimiselleen paras mahdollinen vaihtoehto. Tällöin on kunnallisen päätöksenteon viisautta ylläpitää erilaisia kouluja, myös kyläkouluja. Lapsi tulee pystyä huomioimaan ainutlaatuisena yksilönä kaikkine erilaisine, upeine vivahteineen, jota tuetaan ja ohjataan kodin, koulun ja kylän välisellä kiinteällä yhteistyöllä sekä luotetaan häneen. Tämä on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan! Näin lapsi on aikanaan valmis ponnistamaan elämänilolla varustettuna kohti aikuisuutta ja sen vaatimia haasteita
"Minä olen vielä pikkuinen, ja siksi tahtoisin, oppia tämän maailman paljon paremmin. Ja kun minä sitten joskus olen aikuinen, niin toivon, että oppimasta koskaan lakkaa en"
Sen pienen ja vähän isommankin aamupimeällä tien poskessa koulukyytiä odottelevan lapsen puolesta
Jaana Strandman
Ihastjärven kyläkoulun rehtori
Kaupunginvaltuutettu Mikkeli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti