Satutin selkäni pahasti liikuntatilanteessa ja nyt poden todella kivuliasta alaselkääni täällä kotosalla hissukseen köpötellen. Kaikki hiihtolomasuunnitelmani menivät uusiksi, mutta nyt sitten levätään ja koetetaan saada selkä kuntoon, tosin ihan varmaa tietoa ei ole, onko kysymyksessä lihasperäinen vamma vai jotain pahempaa.
Mutta se mistä halusin kirjoittaa oli eilinen kokemukseni ensiavussa. Pääsin tilannetta seuraamaan ja olemaan itse potilaana 8 tunnin ajan. Selkäonettomuuden tapahduttua soitin välittömästi ensineuvoon, josta minulle annettiin ohje tulla välittömästi ensiapuun. Saavuttuani erittäin kivuliaana, minut ohjattiin sänkyyn odottelemaan hoitajaa ja lääkäriä. Ajattelin, että pian saan edes särkylääkettä kipuihini, mutta toisin kävi. Hoitaja tuli luokseni tiedustellen vointiani vajaan tunnin kuluttua siitä, kun olin saapunut ja kertoi, ettei voi tehdä mitään ennenkuin lääkäri on tutkinut. Seuraavan kerran minua lähestyi sama hoitaja, kun tulosani oli kulunut kaksi ja puoli tuntia ja tilanne kohdallani oli edelleen kivulias. Olin odottanut 4 tuntia ja 20 minuuttia ennenkuin pääsin lääkärin vastaanotolle. Mielestäni se oli kohtuutonta. Ja kyllähän minä vielä kestin kipujeni kanssa, mutta entäs ne kaikki muut ensiavussa olleet esim. lapset. Mielenkiintoista tässä oli vielä se, että minut oli sijoitettu sänkyni kanssa sellaiseen paikkaan tilan ahtauden ja potilaiden runsauden vuoksi, josta pystyin tarkkailemaan kaiken, mitä ensiavussa tapahtui. Siis kuulin aivan jokaisen ambulanssilla tuodun potilaan "epikriisit", hoitajien keskustelut jne. Jäin miettimään kovasti potilasturvallisuutta ja salassapitoa jne.
No lääkäri tutki minut ja antoi hoitajalle määräyksen lääkitä kipulääkkeellä ja lihasta relaksoivalla pistoksella ja sitten jälleen odoteltiin vajaa tunti ja lääkkeet kipuihini eivät auttaneet ja eikun suun kautta lisää kipulääkettä. No sitten rupesi tokenemaan ja kivut pikkuhiljaa väistyivät ja odottelin vielä noin puolitoista tuntia, kunnes minulle annettiin lupa lähteä toipumaan kotiin. Lääkäri unohti kirjoittaa särkylääkereseptin, joten palasin vielä oven suusta takaisin. Ja minulle sanottiin, että mikäli kivut tulevat yhtä voimakkaiksi, minun on heti palattava takaisin. Olipas kokemus!!
Ja tämä ei ollut ensimmäinen eikä toinenkaan kerta henkilökohtaisesti näiden odotusaikojen suhteen ja tuttavillani ja ystävilläni on samanlaisia kokemuksia.
Tälle asialle täytyy tehdä jotain. Kaksi lääkäriä ei riitä viikonloppuisin päivystyksen ensiapuun. Myöskin hoitajat ovat tiukoilla ja se näkyy esim. kiireenä ja rutiinin omaisena palveluna, jossa yksilöllisyys ja inhimillisyys meinaa unohtua. Mielestäni potilasturvallisuus vaarantuu ja ihmiset joutuvat kipeinä liian koville odotusajoille. Ryhdyn selvittelemään, mitä asialle on tehtävissä vai onko tällainen tilanne vain hyväksyttävä.
Nyt pitkälleen ja pötkölleen ja selkä rennoksi!!!
3 kommenttia:
Joopa joo, nykyajan ihmisille ei sitten kelpaa mikään. Ole onnellinen, että on mahdollisuus mennä lääkäriin noin vain ja saada reseptit ja kipupiikit. Sinulta tosiaan puuttuu nöyryys elämää kohtaan!
Kiitos kommentistasi! Kuntalaisilla on oikeus nykyaikana saada ne peruspalvelut, jotka heille kuuluvat. Kunnan perustehtävä on järjestää ne palvelut. Tekstini tarkoitus oli kuvata peruspalvelun luonnetta kuntalaisen näkökulmasta. Kaupunkimme tulee miettiä rahankäyttöään tarkasti arvojen, tavoitteiden ja sisältöjen sekä menetelmien ja arvioinnin kautta. Ja tuosta nöyryydestä ja kelpaamisesta olen eri mieltä kanssasi.
Anonyymille sen verran, että Jaana on aivan loistava, huomioi toiset ihmiset, onpäämäärätietoinen, aktiivinen, innokas. Väitteesi ei pidä paikkaansa Jaanan tuntien. Hän on nainen paikallaan Mikkelin päätöksenteossa.
Lähetä kommentti