Luin eilisestä Mikkelin kaupunkilehdestä jutun: terveyskeskuslääkäri kehotti potilasta irtisanoutumaan. Tämän jutun sanoma kertoo kyllä mielestäni kahdesta asiasta. Ensiksikin osassa kaupungin työyksiköissä voidaan huonosti. Syyt tulisi selvittää ja pikaisesti ja työterveyshuollon tulisi keksiä ja löytää yhdessä toimialan johtavien viranhaltijoiden kanssa ratkaisukeinoja ja ennaltaehkäiseviä toimia näihin ongelmiin. Mielestäni on kysymys myös johtamisesta. Miten työyksiköitä johdetaan? Mikä on hyvää johtamista?Toisaalta on kysymys myös työyhteisöistä. Millaisissa olosuhteissa työtä tehdään ja miten tiukilla ihmiset ovat? Mutta nämäkin liittyvät johtamiseen. Toiseksi nostaisin kuitenkin esille työyhteisötaidot, joita mielestäni tulisi pohtia paljon nykyistä enemmän. Mitä me niillä ymmärrämme ja mitä ne ovat kullakin työpaikalla ja miten työyksikön toimintakulttuuria on puhuttu auki. Kaupunkimme tulisi panostaa johtamiseen ja näihin työyhteisökysymyksiin huomattavasti enemmän ja mielestäni siihen ei riitä yksi johtamisen erikoisammattitutkinnon suorittaminen, jossa nyt monet kaupunkimme johtavat viranhaltijat ovat.
Lehtijuttua kritisoin hieman siitä, että siinä tuotiin yksipuolinen näkökanta esille. Toki sen on kaupungintyöntekijä näin kokenut ja tuonut sen esiin ja hyvä niin. Jäänpä odottamaan työterveyshuollon vastausta aiheeseen. Kokonaisuudessaan nämä ovat aina surullista luettavaa.
1 kommentti:
Hei!
On totta, että johtamisella on iso vaikutus työssä jaksamiseen ja siihen on tärkeä paneutua. Onneksi kaupungin nuorentunut ylin virkamies/naisjohto on ymmärtänyt tämän ja panostaa hyvään johtajuuteen koulutuksen avulla. Mutta hyvä johtaja tarvitsee myös hyvät alaiset. Loistava johtaja ei voi luoda hyvää työyhteisöä, jos alaisilla on negatiivinen asenne. Itse olen huolestunut siitä, että liian monella ihmisellä on epärealistiset odotukset työpaikan suhteen. Työpaikalle mennään työhön, elämää suuremmat tuntemukset hankitaan muualta kuin työstä. Lisäksi on hyvä muistaa, että työ tuntuu raskaalta, mikäli ihmisen omassa yksityiselämässä on isoja muutoksia, kriisejä jne. Väsynyt työntekijä ei aina kykene havaitsemaan tätä seikkaa, mikä on ymmärrettävää, kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Toivoisin, että työssäjaksamiskeskustelussa myös työntekijät katsoisivat itseään enemmän peiliin. Mitä minä voin tehdä hyvän työyhteisöni hyväksi, eikä mitä minun pitäisi saada?
Aurinkoista kevättä sinulle Jaana!
Lähetä kommentti