Vanhusneuvostossa

Eilinen valtuustonkokous oli todella lyhyt. Tosin asioitakaan ei ollut kuin kaksi ja ne hyväksyttiin esityksien mukaisesti. Ennen valtuuston kokousta pohdittiin valtuustoseminaarissa kaupunkimme tulevan vuoden talousarvion haasteita ja niistä lisää sitten, kun kaupunginjohtaja tuo oman esityksensä virallisesti julkisuuteen ja keskusteluun. Haastavalta näyttää, niinkuin arvata saattaa.

Tänään minulla oli ilo ollamukana vanhusneuvoston kokouksessa teknisen lautakunnan jäsenen ominaisuudessa. Kokouspaikaksi oli valittu Pappilanpuston palvelutalo, johon samalla tutustuimme. Perehdyimme palvelutalon asumismuotoon ja kuulimme kuulumiset.

Kokouksessa lautakuntien jäsenet toivat terveiset lautakunnistaan (sos.terv.- tekninen- ja kulttuuri- ja nuorisolautakunta). Loimme katsauksen omaishoidon strategiatyöryhmän nykyvaiheeseen ja kuulimme puhaanjohtajan terveiset Mikkelin seudun Dementiayhdistyksen juhlaseminaarista. Vanhustyönstrategia työ on käynnistynyt. Myöskin tuleva vanhuspalvelulaki tulee tuomaan lisähaasteita.

Ikääntyvän vanhusväestön lisääntyminen tuo kunnille haasteita tulevaisuudessa ja mielestäni ne kunnat, jotka nyt pystyvät luomaan sellaisia rakenteita kokonaisuudet huomioiden ovat vahvoilla. Kunnilla on hyvin erilaisia lähtökohtia vanhustenhuollolle. Väestönikääntyminen ja kunnallishallinnon muutosten tuoma problematiikka ei ole helppo yhtälö. Mikkelissä on lähdetty siitä, että mahdollismman paljon tuetaan vanhusten asumista omassa kodissaan ja vanhusten toimintakyvyn ylläpitämistä hyvänä. Tämä edellyttää kaupunkimme strategian mukaista yhteisöllisyyttä. Merkittävää työtä tekevät omaishoitajat ja heidän tukemisensa on huomioitava erityisesti. Tuo tukeminen voi olla esim. informaatiota eri mahdollisuuksista. Mielestäni ensiarvoisen tärkeää olisi kannustaa ja luoda positiivisia ja uusia, luovia toimintamuotoja esim. vanhusten viriketoimintaan. Monet vanhukset kaipaavat ihan keskustelukumppania edes pieneksi hetkeksi viikossa. Olisiko mahdollista saada Mikkelissä ja mikkeliläisissä sellainen "draivi" päälle, että yhteisesti ja yhteisöllisesti kantaisimme huolta toisistamme ja erityisesti lapsistamme ja vanhuksistamme. Onko meidän mahdllista kehitellä sellaisia palvelumalleja esim. teknologiaa, jolla pääsemme taloudelliseti laadukkaaseen vanhustenhuoltoon? Mielestäni on ja lähtökohtana sille on yhteistyö yli hallintokuntien kokonaisuudet huomioiden ja positiivisesti kannustaen. Muutamia kokeilemisen arvoisia voisivat olla seniori-juniori -työskentely, omaishoitokeskus.

Nyt törmää kaupunkimme toiminnoissa siihen, että monet hankkeet, neuvostot, yhdistykset jne. miettivät niitä samoja asioita, mutta kokonaisuuden huomioiminen ja informaation jakaminen vielä ontuu. Erittäin merkittävää on se, että nyt tapahtuu ja on tekemisen meininkiä. Hyvien käytänteiden ja mallien toteuttaminen käytännössä ja niiden pysyviksi saattaminen on se haastava vaihe, mutta eiköhän niihinkin tahtotilaa löydy. Ja mielestäni mielenkiintosta tässä on se, että kaikkeen ei tarvita lisärahoitusta.

Olen iloinen siitä, että voin tarkastella kaupunkimme tilaa ja toimintoja koko ihmisen elämänkaaren näkökulmista ja juuri niistä, mistä olen todella kantanut huolta eli lapsista ja vanhuksista.

YSt.terv. Jaana