Tänä iltana oli kouluni kuusijuhla Ihastjärven metsästysmajalla. Tunnelma oli kuin entisajan joulujuhlissa. Esitykset olivat hienoja ja yleisöä oli paikalla lähes 100 henkeä. Tällaisesta tulee joulumieli ja -ilo. Yhteisöllisyydestä kertoi se, että useat kyläläiset halusivat osallistua juhlien lopuksi siivoukseen. Ja ennen juhlia metsästysseuran jäsenet kävivät lämmittämässä majaa ja näillä pakkasilla se ei ollutkaan pikku homma. Ihania ihmisiä! Kiitos!
Jäin miettimään sitä, millainen voima maaseudulla on? Millainen on maaseudun lapsi ja maaseudun koulu, kyläkoulu?
Seuraan samalla tässä A-studion keskustelua koulukiusaamisesta. Silloin kun kaikki tuntevat toisensa ja koulussa vallitsee yhteen hiileen puhaltamisen meininki sekä toimintakulttuuri, jossa kaikki ovat tärkeitä, arvostettuja ja kunnioitettavia koulukiusaamista ei esiinny.
Huomenna menemme luistelemaan jäähalleihin ja Jukuri-pelaajia on tulossa mukaamme ja jo nyt tiedän, että paluumatkalla bussissamme istuu joukko tulevia jääkiekkoilijoita. Lasten kanssa on hauskaa toimia!
Jaana
3 kommenttia:
hei jaana! onko sulla s-postiosoitetta, johon voisi laittaa tähän kirjoitukseesi liittyvää asiaa, kyse olisi maisterintutkinnon lopputyöstä, jota en tässä sen tarkemmin haluaisi lähteä selittämään? tai minulle voit laittaa sähköpostia osoitteessen huutis@surffi.fi, kiitos!
Hei!
Kiitos viestistäsi! Vastaan mielelläni.
Sähköpostiosoitteeni on jaana.strandman@mikkeli.fi
Ota yhteyttä!
Jaana
Tuo kunnioittaminen on tärkeä pointti! Olen käynyt kyläkoulua, jossa oli kaksi opettajaa. Kaikki tunsivat toisensa, mutta toinen opettajista ei osannut hommiaan ja kiusaamiseen ei puututtu. Meikäläistä se ei lannistanut, vaan olen oppinut pitämään puoliani myöhemmin elämässä, kun se on ollut tarpeellista.
Tämän jälkeen kävin yläasteen 700 oppilaan koulussa ja siellä kiusaamiseen puututtiin heti. Rehtorilla sattui olemaan tilanne hallussa, eikä ollut mikään hyssyttelijä.
Hyvää uutta vuotta Jaana!
Lähetä kommentti