Pari päivää olen saanut osallistua Jyväskylän yliopistolla kasvatuksen ja opetuksen kongressiin. Kongressissa kuultiin viimeisimmät tiedot perusopetuksen lakiuudistuksesta oppilashuollon ja erityisopetuksen osalta sekä opetussuunnitelman perusteiden valmisteluvaiheista. Lisäksi osallistuin eri tutkijoiden erittäin mielenkiintoisille luennoille. Päivät vahvistivat käsitystäni siitä, mihin suuntaan kouluamme tulee viedä ja mikä on olennaista oppimisessa , kasvamisessa ja kehittymisessä. Mutta samalla tuli huolentunne siitä, miten moninainen ja tärkeä rooli koululla on yhteiskunnallisesti. Haasteita riittää nyt ja tulevaisuudessa, mutta tärkeää on olla ajan hermolla koko ajan. Erityisopetuksen ja oppilashuollon laki uudistuksessa erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten oppimisen, kasvamisen ja kehittymisen tukimuotoihin ja ennaltaehkäisevään toimintaan kiinnitetään huomiota. Mietin, mikä on erityistä? Eiköhän meistä kaikista löydy jotain erityistä ja tästä päästäänkin siihen, että itse asiassa yksilöllisyys on se keskeisin sana. Yksilöllisyys toteutuu riittävän pienissä opetusryhmissä ammattitaitoisen opettajan ohjaamana/toteuttamana. Jokainen oppilas oppii mahdollismman hyvin oman potentiaalinsa mukaan. Koulun toimintakulttuurin tulee suosia opettajien yhteistyötä ja oppimisympäristössä tulee käyttää joustavia ja monipuolisia oppimisprosesseja. Ratkaisevaa on millaiseen minäkouluun lapsi pääsee!!!! Toivon mukaan näitä minäkouluja löytyy ja paljon Suomen maastamme.
Kongressi avasi silmäni ja orientoi minut loman jälkeen aloittamaan uutta lukuvuotta omassa koulussani!
Huomenna Ihast´torille Ihastjärvelle yhteislaulua ohjaamaan ja soittamaan harmonikkaa! Jess!!!
Jaana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti