Kolmas lomapäivä takana tai siis itse asiassa lomautuspäivä. Näin sitä osallistutaan kaupungin säästötalkoisiin. Tämän kuun palkastani loma-aikana lahjoitin 500e kaupungin yhteiseen pussiin. Eikä siinä mitään, jos tietäisin, että se menee esim. omaishoitajalle tai jonkun lapsen henkilökohtaisen avustajan palkaamiseen. Mutta eipä taida mennä. Olen useaan kertaan jo eri yhteyksissä tuonut esille sen, että en hyväksy lomautuksia. Mikkelin kaupunginhallituksen jäsenet yksimielistä päätöstä tehdessään eivät varmaan ymmärtäneetkään, millaisia kauas kantoisia vaikutuksia päätöksellä on. Nyt nimittäin työmäärä on valtavasti lisääntynyt, esim. rehtorit ovat päässeet tekemään Itä-Suomen lääninhallitukselle selvityksen, miten opetus on toteutettu lomautuksien aikana. Lisäksi olemme suunnitelleet kaikki lomautuspäivät, järjestelleet opetusta, luoneet uskoa opettajiimme, lapsiin ja vanhempiin. Avustajatilanne on todella tiukka, avustajia ei ole saatu henkilökohtaista avustajaa tarvitsevillekaan ja luokkakoot ovat joissakin kouluissa todella suuret 34 oppilastakin. Lisäksi työvoimatoimisto on asettamassa kaupungille (tätä ei ole tuotu vielä ilmeisestikään julki) 6-9kk karenssin työllistämistuella ja työmarkkinatuella palkattaville henkilöille. Sama tilanne on varmasti joka sektorilla. Mutta eniten lomautukset kirpaisevat suoralla yhteydellä juuri lapsia, nuoria ja vanhuksia sekä heidän parissaan toimivia ja työtääntekeviä henkilöitä. Uupumista on tapahtunut ja tulee tapahtumaan. Tuleeko tästä sitten säästöä vai ei, sen haluan nähdä. Mikkeli menettää mainettaan työnantajana.
No nyt tuli "marmatettua". Yritän kääntää ja löytää aina joka asiasta positiivisia puolia tai näkökantoja, mutta tämä on kyllä sellainen asia, että on vaikea löytää. Ehkäpä minun on parasta nyt siirtää ajatukset pois tästä lomautuksesta ja ryhtyä "lomalle".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti