Auts! Tunsin piston sydämessäni, kun anonyymikommentoija-äiti kommentoi äitiyden yhdistämistä työhön ja luottamustoimiin. Aihe on hyvin ajankohtainen, sillä saimmehan viikonloppuna lukea ja kuulla, kuinka Paula Lehtomäki luopui Keskustan puheenjohtaja ehdokkuudesta perhesyistä. Samoin on reilu vuosi sitten tehnyt Sari Sarkomaa luovuttuaan lastensa vuoksi opetusministerin tehtävistä.
Mutta kerronpa hieman ajatuksiani. Ensinnäkin yritän kaikin keinoin ymmärtää lapseni Tuomaksen tilannetta ja kasvattaa, kehittää ja opettaa häntä niinkuin äitinä voin vain tehdä. Näinhän kaikki äidit tekevät lapsilleen. Todellakin hän on luonani joka toinen viikko ja niinä viikkoina olen järjestänyt ohjelmani niin, että yritän olla illat kotona hänen kanssaan ja samoin viikonloppuina. Mielestäni merkityksellistä ei ole ajan määrä vaan laatu. Tällä tarkoitan sitä aikaa, jolloin todella olen lapseni kanssa tehden hänen kanssaan yhdessä jotain esim. pelaten lautapelejä tai rakentaen ja leikkien legoilla. Näitä tuokioita hän saa päivittäin kanssani. USein Tuomakseni on mukanani esim. metsästysreissuilla ja noissa Vesaisten toiminnoissa ja silloin teemme ne hänen ehdoillaan. Vietimme viime kesänä neljän päivän upean perheleirin Piispalassa. Suosittelen sitä tänäkin kesänä kaikille lapsiperheille. Tuomaksen ympärillä on paljon välittäviä aikuisia, jotka ovat kiinnostuneita hänestä. JOskus olen jättänyt menemättä kokoukseen, jos meillä on ollut jokin juttu tai asia kesken tai muuten on tuntunut siltä, että äidin on hyvä olla kotona. Suurimmaksi osaksi Tuomas suhtautuu hyvin myönteisesti kokouksiini, sillä usein käyn esim. teknisen lautakunnan esityslistan hänen kanssaan läpi. Viimeisin hänen ideansa on, että "viljasiilo kannattaa purkaa ja rakentaa tilalle kerrostaloja, joihin muuttaa varmasti asukkaita ja alakerrassa voisi olla kauppoja. " Mielestäni hyvä idea! Lisäksi noiden kokouksien tai äidin menojen aikana kodissamme vietetään "miesten iltoja Ossin ja Tuomaksen toimesta". Välillä huomaan, että minun jopa toivotaan häipyvän johonkin edes vähäksi aikaa, että "miehet" saavat tehdä omia juttujaan. Nuo jutut ovat esim. pelien pelaamista, herkuttelua, elokuvailta jne.
Jokainen äiti varmasti kokee huonoa omaa tuntoa usein. Se kuuluu äitiyteen. Äitiys on vaativa laji ja itse koen, että lapseni Tuomas on kasvattanut ja opettanut minua äitinä ja opettajana enemmän kuin yksikään koulutus tai kirja. Äitiyteen kohdistuu paljon enemmän paineita kuin isyyteen. Äidiltä odotetaan paitsi oikeanlaisia tekoja myös oikeanlaisia tunteita. Äitiys - mitä se oikeasti on? Mutta miltä äitiys itse äidistä tuntuu? Äiti saa tuntea ja kokea tunteita ja myös kertoa niistä. On äitejä, kuten minä, jotka käyvät työssä, harrastavat ja hoitavat luottamustehtäviä. Nostan hattua kaikille kotiäideille. Itse en siihen pystyisi, sillä tarvitsen erilaisia haasteita elämänpolulleni. Toki kotiäidillekin haasteita tulee varmasti koko ajan, mutta tarkoitan ammatillisia näkökulmia. Lisäksi tarvitsen hyvinvointiin monipuolisia ja vapaaehtoisia harrastuksia, joita voin tehdä silloin, kun haluan. Näistä saan energiaa, joka näkyy toiminnassani. Jaksan ja voin hyvin ja silloin myös perheeni voi hyvin!
TSemppiä kaikille äideille! Voimia tärkeään työhönne lastenne kanssa! Pienet virkistäytymishetket ovat tärkeitä kaikille-huolehditaan niistä! Tärkeää on kokea arki arvokkaaksi!
Yst.terv. Jaana-äiti
Kuulen mielelläni äitien ja miksei isienkin kommentteja!
5 kommenttia:
Hoh, hoijaa tätä nykypäivän meininikiä!Harvalla äidillä edelleenkään on mahdollisuutta tuollaisiin "vapaa" viikkoihin ja kyllä sitä jos lapsia on tehnyt, niin se perheen hyvinvointi tulee ensin ja sitten vasta itteä mietitty!Aika itsekästä ajattelua..Terv:mummeli, jonka lapset jo maailmalla.
Hyvä Mummeli!
Arvasin, että kirjoitukseni voidaan käsittää väärin ja ajattelin myös, että omista henkilökohtaisista asioista näinkin avoimesti kertominen on uskaliasta. Tuo vapaaviikko tarkoittaa sitä, että lapseni on silloin isänsä luona, joka haluaa myös olla mukana lapsensa kasvamisessa ja kehittymisessä. Ja meidän tapauksessamme olemme sen järjestäneet näin. Lisäksi lapsemme haluaa olla molempien vanhempiensa luona tietenkin. Lisäksi en ymmärrä enkä ole koskaan edes tuota vapaaviikkoa ajatellut mahdollisuudeksi. Se on vain elämässäni väistämätön pakko.
Yhteiskunta on muuttunut parin kolmen kymmenen vuoden aikana ja työelämän haasteet, perhemuodot ja elämänmeno kaikkineen on muuttunut. Kaikilla perheillä ei ole isovanhempia tukena tai mahdollisuutta tehdä esim. lyhyempää työpäivää tai jäädä hoitamaan lastaan kotiin.
Haluan sanoa Sinulle Mummeli, että lapsia ei tehdä vaan niitä saadaan, jos saadaan. Ja kun tuo lahja, lapsi, saadaan kaikki ei aina mene ruusuisesti lapsen sairauden tai vammaisuuden vuoksi. Näin on myös minun tilanteessani käynyt. Tämän yhdentoista äitiysvuoden jälkeen voin sanoa, että itsekkyys on ollut hyvin kaukana. Jos joku näkee tämän itsekkäänä ajatteluna niin kaikin mokomin. Ajattelua tulee avartaa ja pohtia monia näkökulmia ja eri yhteyksien vaikutuksia sekä elämänmenon moninaisuutta.
YStävällisin terveisin Jaana
Kuinkahan moni aikuinen suostuisi elämään tuota kahden kodin mallia, missä todellisuudessa niin monet lapset ovat tänä päivänä? Aikuisten itsekkyys on kyllä näissä järjestelyissä huipussaan ja tätä selitetään sillä, että ajatellaan lapsen etua!!!
Hei!
Kerropa, mikä olisi mielestäsi parasta lapselle tuossa tilanteessa? Toivon, että jatkossa kun kommentoitte perustelette myös näkemyksiänne ja oman nimenkin voi laittaa reilusti alle.
Yst.terv. Jaana
Jaana, kuten huomaat mielipiteillä voi syyslistää toista ja kirjoittaja pääsee nostamaan omaa egoaan ja tuntemaan itsensä virheettömäksi ja hyväksi ihmiseksi.
Mutta perusteltuun mielipiteeseen tai avoimeen henkilökohtaisen elämän julkistamisee ei ihan joka ikka enää pystykään!
Voimia Sinulle!
Lähetä kommentti